Mitä sulle kuuluu?

Juno ja Tiia jatkavat enemmän kuin kollegiaalisesti keskustelua mahdollisesta uran päättymisestä: tarkoittaako se työstä luopumista? He hyvästelevät rakentunutta identiteettiä, yhteisöä, alakulttuuria ja solidaarisuutta. Vaikka seksityöntekijyys päättyisi, sen kautta syntynyt osa identiteettiä ei katoa. ”Huoruus ei poistu sinusta, vaikka sinä poistuisit huoruudesta.”Keskustelussa paljastuu, kuinka suuri merkitys kollegoilla, ystävyydellä ja yhteisöllä on. Itse asiakastyö on lopulta vain pieni osa kokonaisuutta. Työtoveri voi olla turvahenkilö, joka näkee sinut oikein silloinkin, kun joudut asiakkaan seurassa rajaamaan omaa itseäsi. Yhteinen tekeminen voi synnyttää myös aitoa läheisyyttä, ystävyyttä ja seksuaalista jännitettä.”Loppujen lopuksi tosi pieni asia on se itse työ.”Asiakastilanteessa on rooleja, tilauksia ja sovittua tekemistä. Silti sen sisällä voi syntyä hyvin todellista yhteyttä. Kollegan kanssa tehtävässä työssä tämä näkyy erityisen kiinnostavasti: osa tilanteesta on esitystä, mutta esimerkiksi nauru, kehollinen yhteys, hyräily ja läheisyys voivat olla täysin aitoja. Raja aidon ja esitetyn välillä ei olekaan yksinkertainen.”Kaikki tää on totta.”

Nyt puhutaan Junon kanssa siitä, miten oma suhtautuminen työhön, seksuaalisuuteen ja seksityöläisyyteen voi ihmisten kohtaamisen mukana muuttua vuosien varrella.Miten käy, kun huomaa kaipaavansa yhä enemmän kohtaamista juuri itsenään? Ei valmista fantasiaa, roolia tai mielikuvaa siitä, miten kenenkään pitäisi olla ja tulla. Olla joka tilanteessa oma itsensä, vaikka maksusta. Kuinka rehellinen uskaltaa työkseen olla?Puhutaan myös suostumuksesta. Siitä, mitä on kyllä tai ei ja mitä tapahtuu niiden välissä. Mitä tarkoittaa ehdollinen suostumus? Voiko halu syntyä vasta tilanteessa? Ja miten omien rajojen ja halun välistä suhdetta voi ylipäätään sanoittaa?Pohditaan myös sitä, kun on muuttumassa ihmisenä niin paljon, ettei työ tunnu enää omalta. Ja sitä, kun ei vielä tiedä muuta kuin halun kuunnella taas tarkemmin itseään.Tämä on keskustelu aitoudesta, fantasioista, läheisyydestä, työrooleista ja siitä, mitä tarkoittaa tulla nähdyksi ohi toiveiden, ihmisenä.

Karri on paikalla heti aamutuimaan, Tiia juuri heränneenä ja pikkarit jalassa. Kahvi on vasta tuloillaan, tukka vähän siellä täällä ja aamun ensimmäiset ajatukset vievät aika nopeasti seksuaalisuuden, halun ja läheisyyden äärelle.Mietimme, mitä me oikeastaan haluamme. Mistä oma halu tulee? Haluammeko seksiä, kosketusta, läheisyyttä vai tunnetta siitä, että joku haluaa me? Ja kuinka paljon me joskus haetaan seksistä jotain ihan muuta kuin seksiä?Puhutaan siitä, miten oma seksuaalisuus muuttuu iän myötä ja miten vielä keski-iässäkin voi löytää itsestään ihan uusia puolia. Siitä, uskaltaako omia halujaan tutkia ja sanoa niitä ääneen. Ja mitä sitten, vaikka toinen olisi siihen valmis?Sivutaan myös orgasmikeskeisyyttä, molempien kokeiluja, oppeja BDSM:stä, D/s-suhteita, rajoja ja sitä tuttua tarvetta yrittää pitää kaikki langat omissa käsissä. Entä jos ei aina kontrolloisikaan? Entä jos uskaltaisi olla utelias ja katsoa, mitä tapahtuu?Onko läheisyydestä, joka ei johda mihinkään? Katsetta, kosketusta, tanssia ja kohtaamisia ilman lupausta, suhdetta tai sen kummempaa numeroa? Ehkä kaiken ei tarvitsekaan johtaa mihinkään. Joskus riittää, että uskaltaa tuntea, haluta ja olla hetkessä – joko housut jalassa tai ei.

Äänijaksossa Tiia on muuttanut uuteen kotiin. Kahden viikon aikana elämä on ehtinyt kääntyä vähän joka suuntaan, ja vuorokaudessa tuntuu olevan nykyään 78 tuntia.Niko ja Tiia ovat eronneet. Tai ovat keskellä eroprosessia. Tai ehkä tarkemmin sanottuna parisuhde on päättynyt, mutta ihmissuhde ei. Ota siitä nyt selvää.Miltä tuntuu erota ihmisestä, josta ei halua luopua? Voiko parisuhteen päättyminen olla samalla ihmissuhteen vapautumista? Ja mitä tapahtuu, kun ne kaikki tutut roolit, traumat ja odotukset yhtäkkiä putoavat pois ja vastakkain jäävätkin kaksi ihmistä, jotka oikeasti pitävät toisistaan?Jaksossa puhutaan eroamisesta, rakastamisesta ja sisutamisesta. Hyvistä existä ja eron jälkeisestä seksistä. Siitä, mitä tapahtuu, kun huomaa olevansa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvässä ihmissuhteessa itsensä kanssa.Ja sitten puhutaan H-sanasta: Seksipodcast? Ei välttämättä. Silti se tulee nykyään Onlyfansistä.

Äänijaksossa Tiia istuu alas uudessa kodissaan ja pääsee Karrin kanssa käymään pitkästä aikaa läpi, missä juuri nyt mennään. Uuden kodin lisäksi moni asia on ehtinyt muuttua viime kerran jälkeen. Meidän piti esitellä itsemme kertaalleen, mutta eksyimme heti alkuunsa puhumaan asiakkaista, äänistä ja kontrollin häviämisestä.Miltä Tiia kuulostaa, kun mikit ei ole päällä? Ja miten seksityö on opettanut kuuntelemaan omaa ja toisen ääntä? Puhumme myös häpeästä. Siitä, miten sitä voi yrittää kiertää huumorilla ja itsensä vähättelyllä. Keskustelemme siitä, miten paino on pudonnut, suhde omaan kehoon on muuttunut ja peilikuva näyttää erilaiselta.Viime kuukausina on tapahtunut niin paljon, ettei kaikkea ehditty kerrata, joten palaamme tämän jakson aiheisiin ensi viikolla avoimuudesta, tunteiden näyttämisestä ja siitä, mitä ihmisen sisällä tuntuu taas jälleen tapahtuvan.

Tässä jaksossa Tiia saa kylään serkkunsa Saku Heiskasen. Ohjaajan, tuottajan, kustannustoimittajan ja nuoruutensa turvan. Tosin Tiilimäestä on jo aikaa eikä kumpikaan oikein tiedä, mihin tämä keskustelu on menossa. Kaksi ihmistä, jaetut kokemukset ja kasvutarinat. Tai ainakin miltä ne tänään näyttävät.Tiia palaa nuoruuteensa, Helsinkiin muuttamiseen, lukioaikojen kaoottisuuteen ja elämän merkitykseen. Jaksossa puhutaan ahdistuksesta, yksinäisyydestä, rockista ja siitä, miten läheisiltä asiat näyttää taustapeilissä . Miten Sakun futon piti heidät pinnalla ja miten nuori Tiia näki maailman sen päältä. Musiikki, keskustelut, ystävät ja yhdessä tekeminen muodostivat jonkinlaisen lautan, jolle sai välillä laskeutua.Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, Tiia ja Saku katsovat tuota aikaa yhdessä. Muistot eivät ole täysin samoja. Se, mikä toiselle oli turvapaikka, oli toiselle osa yhteisöä ja ehkä yleisöä. Kuka oikeastaan kannatteli ja ketä? Voiko ihminen auttaa toista ymmärtämättä itse tekevänsä niin? Entä mitä kaikkea nuoruudessa tapahtui, jonka merkityksen pystyy näkemään vasta aikuisena?Keskustelu kulkee lapsuuden kesistä bänditouhuihin, rakkauden nälkään, päihteisiin, vastuuseen ja väsymykseen. Se pysähtyy myös syyllisyyden äärelle. Miten menneisyyttä voi katsoa rehellisesti ilman, että sitä tarvitsee joko kaunistella tai tuomita kokonaan? Voiko nuoruuden kokemuksista löytää uusia merkityksiä vielä vuosikymmenten jälkeen?Miten paljon tapamme puhua, selittää ja opettaa liittyy tarpeeseen tulla nähdyksi ja ymmärretyksi? Entä jos itsensä ymmärtäminen ei lisääkään tarvetta selittää kaikkea, vaan tekee tilaa hiljaisuudelle, leikille ja aidolle kohtaamiselle?Saku ja Tiia puhuvat vallasta, huumorista ja sanojen vaikutuksesta. Siitä, miten yksi mutta voi pyyhkiä pois kaiken, mitä sitä ennen sanottiin. Siitä, miksi meillä on tarve hallita keskusteluja ja tilanteita. Ja siitä, mikä erottaa leikin valtapelistä. Lopulta keskustelu päätyy myös seksuaalisuuteen: mitä me oikeastaan haemme toisiltamme, kun haluamme tulla halutuiksi, kosketetuiksi tai nähdyiksi?Jaksossa kurkistetaan Tiian kasvutarinaan ja niihin menneisiin kohtaamisiin, jotka voivat kulkea mukana koko elämän. Tarina siitä, miten meistä tulee meitä, miten toiset ihmiset jäävät meihin asumaan ja miten omaa menneisyyttä voi oppia katsomaan uusin silmin.Ja ehkä myös muistutus siitä, ettei kukaan meistä kasva yksin. Emme aina tiedä, mitä toiselle merkitsemme. Emmekä välttämättä ymmärrä, mitä kaikkea toinen on meissä nähnyt.

Tiia on muuttanut uuteen kotiin. Kahden viikon aikana elämä on ehtinyt kääntyä vähän joka suuntaan, ja vuorokaudessa tuntuu olevan nykyään 78 tuntia.Niko ja Tiia ovat eronneet. Tai ovat keskellä eroprosessia. Tai ehkä tarkemmin sanottuna parisuhde on päättynyt, mutta ihmissuhde ei. Ota siitä nyt selvää.Miltä tuntuu erota ihmisestä, josta ei halua luopua? Voiko parisuhteen päättyminen olla samalla ihmissuhteen vapautumista? Ja mitä tapahtuu, kun ne kaikki tutut roolit, traumat ja odotukset yhtäkkiä putoavat pois ja vastakkain jäävätkin kaksi ihmistä, jotka oikeasti pitävät toisistaan?Tässä jaksossa puhutaan eroamisesta, rakastamisesta ja sisutamisesta. Hyvistä existä ja eron jälkeisestä seksistä. Siitä, mitä tapahtuu, kun huomaa olevansa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hyvässä ihmissuhteessa itsensä kanssa.Ja sitten puhutaan H-sanasta: Seksipodcast? Ei välttämättä. Silti se tulee nykyään Onlyfansistä.Näin se jatkuu. Elämä ja H-sanan uusi tuotantokausi.

H-sana on taas täällä! Tiia istuu alas uudessa kodissaan ja pääsee Karrin kanssa käymään pitkästä aikaa läpi, missä juuri nyt mennään. Uuden kodin lisäksi moni asia on ehtinyt muuttua viime kerran jälkeen. Meidän piti esitellä itsemme kertaalleen, mutta eksyimme heti alkuunsa puhumaan asiakkaista, äänistä ja kontrollin häviämisestä. Miltä Tiia kuulostaa, kun mikit ei ole päällä? Ja miten seksityö on opettanut kuuntelemaan omaa ja toisen ääntä? Puhumme myös häpeästä. Siitä, miten sitä voi yrittää kiertää huumorilla ja itsensä vähättelyllä. Keskustelemme siitä, miten paino on pudonnut, suhde omaan kehoon on muuttunut ja peilikuva näyttää erilaiselta. Viime kuukausina on tapahtunut niin paljon, ettei kaikkea ehditty kerrata, joten palaamme tämän jakson aiheisiin ensi viikolla avoimuudesta, tunteiden näyttämisestä ja siitä, mitä ihmisen sisällä tuntuu taas jälleen tapahtuvan.

Nyt palataan takaisin tämän vuoden alkupuolen tunnelmiin. Oikeastaan ainoastaan vain Tiian ansiosta, hän pisti tuottajan kaivelemaan vielä kerran hukkaamaansa jaksoa ja tämä ihme kyllä löysikin ne! Virheiden tekeminen ja tassun nostaminen niiden merkiksi onkin sopivasti käsittelyssä tässä jaksossa. Kuten myös lomailu kesken henkisen kasvun ja The Niko Show. Täydellisen tästä jaksosta teette kuitenkin te! Kuuntelemme saamaamme palautetta, joka loistavuudessaan kastelee Tiian ripsiä myöten tunteilla ja pistää pojatkin miettimään.

Tiia ja Niko kokeilevat kaappiin paluuta, kun tässä jaksossa testaamme kotona puhumista heidän vaatekomerosta. Kukaan ei loukkaa itseään Nikon hammasrautoihin vaikka ne esillä ovatkin eivätkä ketkään – ainakaan tarkoituksella – loukkaa itseään kauniimpia ihmisiä, vaikka he eivät kelpaakaan sänkyseuraksi Karrille, tuolle etelä-helsinkiläiselle kutoselle. Itsensä parantaminen niin ulkoisesti kuin sisäisesti dissektoidaan epäkliinisellä tarkkuudella ja Tiian me hyväksymme juuri sellaisen kuin hän on, osaakaan muuttamatta. Se, mikä on totta on myös hottia. Kehotamme siis kaikkia ottamaan jatkossa eroottisesti kiittävän palautteen paremmin vastaan.