3/5 Syylliset esiin!

”Ihan sama, poltetaan koko Saimaa!” Ilmastojutut ahdistavat sekä yleisöä että toimittajia. On käynyt myös selväksi, että pelkät kovat faktat eivät saa ihmisiä torjumaan ilmastonmuutosta. Pitäisikö toimittajien siis tehdä myönteisempiä ilmastojuttuja, jotta yleisö ei lannistuisi? Riikka Suomisesta tsemppijournalismi on aina tuntunut journalismin perusarvojen vastaiselta – tosin viime aikoina hän on alkanut epäillä kantaansa. Tässä jaksossa Suominen paneutuu journalismin ja tunteiden suhteeseen ja tapaa kaksi tutkijaa, Niina Uusitalon sekä Johanna Ahola-Launosen. He kertovat muun muassa siitä, mitä eroa on hyödyllisellä ja haitallisella optimismilla.

Tv-kanava lennättää influenssereita Grönlantiin päivittelemään jäätiköiden sulamista. Onko okei ärtyä siitä? Maailmalla moni tiedotusväline on kieltäytynyt mainostamasta fossiilifirmoja ja viherpesua – miksi ei Suomessa? Tässä jaksossa Riikka Suominen penkoo median päästövaikutuksia. Tiedonvälitys kuluttaa paperia ja sähköä, mutta suurin vaikutus on sillä, millaista elämää media saa meidät tavoittelemaan. Haastattelussa muun muassa  Keskisuomalaisen liiketoimintajohtaja Erkki Summanen ja Hankenin yritysvastuututkija Meri Frig.

Rötösherrojen jahtaaminen on journalismin ihana perinne, mutta kun kyse on ilmastonmuutoksesta, toimittajat harvoin osoittavat syypäitä sormella – planeetalle vain sattuu ikäviä asioita. Miten ilmastojournalismista tuli näin konsensushakuista? Miltä näyttäisi, jos media ottaisi vahtikoiratehtävänsä tosissaan? Riikka Suominen haastattelee toimittaja Alexandra Urisman Ottoa ja ilmastojournalismia tutkinutta professori Risto Kuneliusta.

Seksihelle vai lämpöpiina? Kuvitus sääuutisiin haetaan edelleen useammin hiekkarannalta kuin vaikkapa vanhainkodista, jonka asukkaat läkähtyvät kuumuuteen. Kenen tarinoihin media haluaa meidän samastuvan? Kuka pääsee määrittelemään ongelman? Tässä jaksossa Riikka Suominen pohtii kuluttajatutkimuksen professori Eva Heiskasen ja filosofien Simo Kyllösen ja Ninni Sunin kanssa, kenen ääni kuuluu, kun media kertoo äärisäistä tai vihreästä siirtymästä. Entä miten journalismi voisi antaa äänen tuleville sukupolville, joita kuumeneminen koskettaa eniten?

Ilmastokriisi uhkaa ihmisarvoista elämää kaikkialla maapallolla. Suomessa erityisesti nuoret toimittajat haluavat käsitellä hätätilaa työssään, mutta moni pelkää leimautuvansa aktivistiksi. Vuosisadan kuumin juttu -podcastin ensimmäisessä jaksossa Riikka Suominen kysyy, voiko toimittaja olla ammattimainen ja samaan aikaan toimia ilmaston puolesta. Entä onko journalismin tehtävä ylipäänsä muuttaa ihmisten toimintaa? Suomisen kanssa journalismin ja aktivismin vaikeaa suhdetta pohtivat norjalainen toimittaja-tutkija Ingerid Salvesen ja Elokapinan toimintaan osallistuva toimittaja Sandra Järvenpää.

Toimittajien ja tutkijoiden suhde on aina ollut vähän jännitteinen. Tutkijoiden mielestä toimittajat vetävät usein mutkia suoriksi ja yksinkertaistavat asioita. Tieteellä ja journalismilla on kuitenkin myös paljon yhteistä. Kärjistykset, uskaliaat johtopäätökset ja valikoivat rajaukset ovat ongelmana molemmilla puolilla aitaa. Puhumattakaan kilpailusta sekä paineesta julkaista koko ajan kiihtyvällä tahdilla uusia ja jännittäviä tietoja. Mitkä tiedeaiheet ovat erityisen riskialttiita journalismissa? Miksi terveysjutuissa liioitellaan tutkimustuloksia? Entä miten toimittaja voi harjoittaa lähdekritiikkiä silloin kun hän ei tunne alaa, josta kirjoittaa?  Podcastin kolmannessa jaksossa Anu Silfverbergin vieraina ovat tiedetoimittaja ja tietokirjailija Mikko Pelttari sekä kirjailija Tiina Raevaara.

Kansainvälinen tiedejulkaiseminen on valtaisa bisnes, kooltaan jossain musiikki- ja elokuvateollisuuden välissä. Kaikista maailman akateemisesta artikkeleista arviolta 75 prosenttia on maksumuurin takana. Kustantajille tämä järjestelmä on kätevä: sisällön tuottavat tutkijat ilmaiseksi, ja lopulta lehtitalot myyvät artikkelit kovaan hintaan sille samalle akateemiselle yleisölle, joka sisällön on tuottanut. Suurelle yleisölle tutkimusartikkelit ovat niin kalliita, ettei sellaisia osta juuri kukaan.  Miten näin on päässyt käymään ja voisiko se muuttua? Podcastin toisessa jaksossa Anu Silfverbergin vieraina ovat kosmologi Syksy Räsänen ja politiikan tutkija Emilia Palonen. He ovat molemmat toimineet omassa työssään avoimen tieteen puolesta.

Kalifornian yliopiston tutkijat olivat koonneet yhteen ison liudan taloustieteen, psykologian ja luonnontieteiden tutkimuksia ja tarkastelleet niiden kohtaloa tiedejulkisuudessa. Kävi ilmi, että ne tutkimukset, joiden tulokset eivät toistu, saivat enemmän huomiota, viittauksia ja julkisuutta. Siis karkeasti ottaen: mitä epäluotettavampi tulos, sitä todennäköisemmin se saa huomiota. Syyksi tutkijat arvelivat tulosten kiinnostavuutta. Ne yllättivät. Niin totta kuin osaamme -podcastin avausjaksossa pureudutaan tieteen huomiotalouteen. Anu Silfverbergin vieraina ovat poliittisen historian tutkija Mona Mannevuo Turun yliopistosta sekä tieteenfilosofi Inkeri Koskinen Tampereen yliopistosta. He kertovat, miten vaikuttavuusvaatimukset ja markkinointiviestinnälle ominaiset toimintatavat muuttavat yliopistoa nyt.

Hallitus on päättänyt, että 13 vuoden päästä Suomi on hiilineutraali. Kukaan ei ole kuitenkaan laskenut, miten tämä jättimuutos vaikuttaa esimerkiksi veroihin. Sitäkään ei ole arvioitu, miten kohoava lämpötila vaikuttaa Suomen talouteen. Kriisien kriisi -podcastin viimeisessä jaksossa Riikka Suominen tapaa kansliapäällikkö Juha Majasen, Suomen kenties vaikutusvaltaisimman virkamiehen. Jos ilmastonmuutosta halutaan tosissaan torjua, valtiovarainministeriö voisi tehdä nopeitakin käänteitä. Onko sellaisia luvassa?

Pari vuotta sitten Suomen Pankin huolettomat ilmastokannat saivat toimittaja Riikka Suomisen paniikin partaalle. Sittemmin tieto ilmastokriisistä on lisääntynyt, ja Euroopan keskuspankki yrittää kääntää rahapolitiikkansa kurssia ja vastata planeetan hätätilaan. Kriisien kriisi -podcastin kolmannessa jaksossa Suominen tapaa vastuullisuusasiantuntija Anna Hyrskeen selvittääkseen, onko mikään Suomen Pankissa muuttunut.