Radio Antro

Hilma Granqvist (1890–1972) oli suomalainen antropologi, sosiologi ja kansainvälisesti tunnustettu Palestiina-tutkija. Miksi merkittävää työtä tehnyt Granqvist jäi Suomessa vaille ansaitsemaansa huomiota? Millaista oli työskennellä tiedemaailmassa 100 vuotta sitten? Jaksossa Granqvistista kertoo kirjailija Elisa Savolainen, jolta on vastikään ilmestynyt romaani Granqvistin Palestiinan seikkailujen ajalta. Savolaisen teos on todellisuuteen perustuvaa fiktiota, ja jaksossa myös kuulemme osin fiktiivisiä sitaatteja kirjasta.Jakson toimittaja: Anna KarppinenHaastateltava: Elisa SavolainenKuva: Selinda Wahlström, Keravan museopalvelut.

Antropologi David Graeber on kirjoittanut siitä, kuinka automaation kehitys loi työmarkkinoille valtavan määrän niin kutsuttua hevonpaskaduunia. Tekoälyn kehitys voi vähentää tällaista turhaa työtä, mikä voi muokata jälleen uudella tavalla poliittisen järjestelmämme perusteita.Kolumnisti: Ville LarkkonenTekstiversion löydät AntroBlogista.

Jakso on tallenne Tampereen yliopistossa 30.9.2026 pidetystä puheenvuorosta, joka aloittaa "Sukupuoli yhteiskunnassa" -keskustelusarjan. Puheenvuorossa POPFEM-hankkeen tutkijat Ella Poutiainen, Julius Hokkanen ja Katariina Mäkinen esittelevät feminismin popularisoitumiseen liittyvät keskeiset tutkimuskeskustelut. Lisäksi alustus syventyy siihen, miten nykymediaan liittyvät ilmiöt, kuten kaupallisuus, kehollisuus ja affektiivisuus, muovaavat feminististä liikettä tänä päivänä. "Sukupuoli yhteiskunnassa" -keskustelusarjan järjestävät Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen yksikön eri oppialojen tutkijat lukuvuoden 2026-2027 aikana. Tutkimushanke POPFEM (Populaarifeminismiä Pohjoismaassa: Kapitalismin uusi henki ja popularisoidut protestit) tutkii feminismin popularisoitumista: feminismin tuloa osaksi populaari- ja kulutuskulttuuria yksilökeskeisessä, iloisessa, visuaalisessa ja kaupallisessa muodossa. Lisätietoja: https://projects.tuni.fi/popfem/ Jaksosta vastaava toimittaja: Jukka Jouhki

Rahataloutta on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä, mutta siihen liittyy kirjoittamattomia sääntöjä aivan kuten kaikkeen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Raha ei myöskään ole neutraali vaihdon väline, vaikka tulemme harvoin miettineeksi sen ominaisuuksia.Jakso on luettu versio Matti Eräsaaren artikkelista "Raha on mittari vailla selviä rajoja" ja osa Hyvän mitta -artikkelisarjaa. Sarjaa julkaisee AntroBlogi.

Hiukset ovat naisen kruunu. Komea, huoliteltu peruukki on miehen kruunu, saattoivat monet 1700-luvulla ajatella. Peruukit olivat muutama vuosisata sitten säädyllisen miehen välttämätön asuste. Peruukkeja käytti ensisijaisesti kaupungeissa asuva väki, mutta hiuksista ja sen peittävästä peruukista huolehtiminen kuului jokaisen asiallisen säätyläisen kontolle. Ilman tukkalaitetta, peruukkia ja huoliteltua päätä mies ei voinut ylläpitää kunniallista rooliaan omassa ryhmässään. Peruukit olivat komeita, vaaleaksi puuteroituja, hiuksista, jouhista ja karovista tehtyjä pääkappaleita, jotka toimivat kantajiensa statussymboleina.Pohjolassa peruukkien käyttö seurasi eurooppalaisia virtauksia tyylissä ja tekemisessä. Pohjolan ensimmäiset peruukintekijät saapuivat ulkomailta, ja sittemmin Pohjolassa kehittyi oma mutta vähälukuinen työntekijäjoukkonsa, joka noudatti tiukasti ammattikunnan kuria. Suomessa, joka tuolloin kuului Ruotsin valtakuntaan, peruukintekijöitä ja -käyttäjiä oli vähänlaisesti, mutta maaseutumaisuudesta huolimatta täälläkin peruukkeja tarvittiin. Käsityöläisinä toimivat peruukintekijät tuottivat tavaroita ja palveluita ylemmille säädyille ja löysivät paikkansa näiden läheisyydessä sekä sosiaalisesti että maantieteellisesti. Peruukintekijäksi haluttiin, mutta ajan myötä ylituotanto ja hintojen polkeminen muuttivat ammatin luonnetta. Suomen historian professori Kustaa H. J. Vilkuna kertoo, miten peruukintekijät käsityöläisryhmänä on hyvä esimerkki siitä, miten kansainväliset virtaukset alkavat, nousevat huippuunsa ja kuihtuvat.Heinäkuussa 2026 ilmestyneessä teoksessaan Keikareiden kähertäjät – Pohjolan peruukintekjät ja kampaajat 1600-luvulta 1800-luvulle Vilkuna keskittyy ennen muuta peruukintekijöihin ammattiryhmänä, kun aiemmissa aihepiiriä käsittelevissä kirjoissaan hän on käsitellyt peruukkien käyttäjiä ja niiden merkityksiä.

Millaisia tarinoita jopa satoja vuosia vanhat kirkolliset esineet voivat kertoa nykykatselijalle? Mikä niistä tekee aarteita? Miksi meidän on tärkeä tuntea ja arvostaa kirkollista kulttuuriperintöä? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastauksia tässä jaksossa, jossa vierailevat kulttuurihistorioitsija ja tuomiorovasti Satu Saarinen ja kulttuuriantropologi Hilla Nättilä. Kuuntelijat kutsutaan tutustumaan 63 näyttelyesineeseen, jotka ovat nähtävillä Oulun tuomiokirkossa 30.8.2026 asti. Nämä kirkolliset aarteet sisältävät esimerkiksi maalaustaidetta, tekstiilitaidetta kuten kalkkiliinoja ja messukasukoita, ehtoollisvälineistöä kuten kalkkimaljoja ja öylättirasioita, valaisimia kuten kynttelikköjä, virsikirjan ja Raamatun, kastemaljoja, arkeologisia löytöjä, toimistotarvikkeita ja vanhoja rahoja. Jakson on toimittanut Veera Leinonen

Dokumentaarinen elokuva siirtää meidät hetkeksi osaksi vaihtoehtoisia todellisuuksia ja auttaa kuvittelemaan itsemme toisten ihmisten asemaan. AntroBlogin toimitus suosittelee pitkiin kesäiltoihin kymmentä etnografista elokuvaa, jotka edustavat eri kulttuureja, maanosia, aikakausia ja tyylilajeja.Katselulinkit jaksossa mainittuihin filmeihin:Nanook of the North (Robert J. Flaherty)Kenttätyöfilmit (Katherine Dunham)Bathing the Babies in Three Cultures (Margaret Mead & Gregory Bateson) Moi, un noir (Jean Rouch)The House Is Black (Forugh Farrokhzad)Kaddu Beyakat (Safi Faye)The Sharkcallers of Kontu (Dennis O'Rourke)The Spirit of TV (Vincent Carelli)Les Glaneurs et la Glaneuse (Agnès Varda)Manakamana (Stephanie Spray & Pacho Velez)Artikkelin toteutus: AntroBlogi yhteistyössä CULTUREELS-elokuvakollektiivin kanssa

Saksassa on paljon vaihtoehtoista ruohonjuuritason toimintaa kuten vallattuja taloja, asuntovaunuyhteisöjä (Wagenplatz) ja aktivistiverkostoja. Haastattelussa queer-aktivisti Grace kertoo asuntovainuyhteisöstä, jossa hän on jäsenenä. Yhteisö korostaa toiminnassaan transihmisten kokemusta ja antirasistista solidaarisuutta sekä paljastaa queerfeministisen aktivismin puutteita ja antaa tilaa parantumiselle.Tekstiversio: https://antroblogi.fi/2026/06/queerfeminismi-ja-asuntovaunualue/Artikkeli päättää Queerfeminististä vastarintaa -artikkelisarjan. Kirjoittaja: Saara ToukolehtoAntroBlogi

“Mun mielestä on jollain tavalla itsetuntoa nostattavaa, että joku maksaa mulle kaks ja puol sataa euroa siitä, että saa tunnin verran kuherrella mun kanssa. Sitten kun se itsetunto jotenkin nousee, niin sitä ehkä muuallakin on vähän itsevarmempi [...]."(Haastattelusitaatti Jaana Ahtiaisen pro gradu -työstä, 2020.) Suomessa seksi- ja erotiikka-alan työntekijöihin suhtaudutaan yleensä joko tahdottomina uhreina tai emansipoituneina toimijoina. Tässä jaksossa tuomme moniäänisyyttä seksityökeskusteluun folkloristiikan väitöskirjatutkija Jaana Ahtiaisen kanssa. Jaana tutkii Helsingin yliopistossa suomalaista seksi- ja erotiikka-alaa muistitiedon, työn, seksuaalisuuden ja kulttuuristen asenteiden näkökulmasta. Hän on aloittanut yhdessä Työväen Arkiston kanssa muistitietokeruun Muisteltu seksityö, jossa kertynyttä aineistoa hän analysoi väitöskirjassaan. Jaksossa keskustellaan esim. alan sukupuolittuneisuudesta, sen sisäisistä hierarkioista ja seksityön kentällä tapahtuneista muutoksista. Jaana kertoo myös siitä, mikä aineistossa on tällä hetkellä ilahduttanut, ja siitä, miksi muistitietotutkimus sopii erityisen hyvin seksityötutkimukseen. Jakson alussa luetut sitaatit ovat blogista Tuhannen dollarin tyttö (https://tuhannendollarintytto.blogspot.com), jota Jaana analysoi osana graduaan. Jakson ovat toimittaneet: Heli Hannus ja Veera Leinonen. Tutustu myös: Muisteltu seksityö -muistitietokeruu: https://muisteltuseksityo.fi/.Jaana Ahtiaisen pro gradu -työ Huonoja naisia ja mystisiä olentoja (2020): https://helda.helsinki.fi/items/361e1cfb-a52d-49c5-8c87-50fcb42024ed.

Queer- ja transyhteisöjen keskuudessa on kehitetty monimuotoisia strategioita algoritmisen syrjinnän vastustamiseksi. Vastarinnan tavoitteena on tehdä algoritminen syrjintä näkyväksi, kritisoida algoritmien vahvistamia valtarakenteita ja kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.Kirjoittaja: Joona WiikArtikkelin tekstiversio Antroblogissa: https://antroblogi.fi/2026/05/algoritminen-syrjinta-ja-transvastarinta/