OkeiOllaRikki

Eila Sailas on pitkän uran tehnyt psykiatri, joka eläkkeelle siirryttyään on julkisesti kertonut katuvansa osallistumistaan lääketeollisuuden rahoittamiin koulutuksiin, joissa hän opetti muille lääkäreille masennuksen tunnistamista. Jälkikäteen hän on pohtinut kriittisesti sitä, millainen rooli lääketeollisuudella oli näiden koulutusten taustalla ja miten hän itse tuli osaksi tätä kokonaisuutta.Tässä keskustelussa käymme läpi psykiatrian kipukohtia ja sitä, miten käsityksemme mielenterveydestä, masennuksesta ja ihmisen kärsimyksestä ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Miksi psykiatrialle päätyy ihmisiä, joiden ongelmiin psykiatrialla ei ole ratkaisuja? Milloin normaalista elämään kuuluvasta kärsimyksestä tuli sairaus, ja mitä tapahtuu ihmisen omalle toimijuudelle, kun hän alkaa nähdä itsensä ensisijaisesti potilaana?Puhumme myös lääketeollisuuden vaikutuksesta lääkärien ajatteluun, masennuslääkkeiden asemasta, serotoniiniteoriasta ja siitä, mitä masennuksesta todella tiedämme. Eila kertoo avoimesti omasta roolistaan lääkäreiden kouluttajana, hetkestä jolloin hänen ajattelunsa muuttui sekä niistä tunteista, joita menneisyys hänessä edelleen herättää.Lopulta palaamme kysymykseen, joka on ehkä koko keskustelun tärkein: missä määrin olemme alkaneet ulkoistaa vastuun omasta hyvinvoinnistamme järjestelmille, diagnooseille ja asiantuntijoille? Entä mitä tapahtuu ihmiselle, jos hän alkaa uskoa olevansa ensisijaisesti ongelma, joka jonkun muun pitäisi ratkaista? Ehkä ihmisen auttaminen ei aina tarkoita hänen vapauttamistaan elämän vaikeuksista, vaan hänen oman kykynsä, vastuunsa ja mahdollisuuksiensa palauttamista. Sillä hyvä elämä ei synny siitä, ettei elämä enää koskaan satuta, vaan siitä, että löydämme syitä ja keinoja elää siitä huolimatta.Kohtausluettelo:00:00 Miksi Eila halusi lähtea uralle psykiatrian parissa?2:35 Mikä uskomus mielenterveydestä on muuttunut Eilan uran varrella.6:01 Psykiatrian vallankäyttö.8:20 Mistä asioista pahoinvoinnin epidemia vuonna 2026 syntyy?11:06 Miten kulttuurimme ymmärtää normaalin elämään kuuluvan kärsimyksen vuonna 2026?12:44 Mihin pahoinvointiin tai elämän haasteisiin psykiatria ei voi tarjota apua?14:57 Psykiatrin ensimmäiset toimet uuden potilaan kohdalla.15:37 Ihmisten usko omaan toimijuuteen katoamassa.17:59 Ihminen omaksuu potilaan identiteetin.18:45 Mitä elämä voi opettaa ihmisistä, jota ei löydy psykiatrian oppikirjoista.20:10 Pitääkö kaikki kärsimys hoitaa pois mahdollisimman nopeasti?22:24 Minuuden uudelleenrakennus masennuksen jälkeen.23:56 Toiminta ja liike paras lääke masennukseen.24:48 Ihmisen oma vastuu nousta masennuksesta.25:43 Mitä psykiatrinen diagnoosi oikeastaan tarkoittaa?27:56 Miten ihmistä voidaan ymmärtää paremmin?29:36 Tekoäly terapeuttina.31:27 Tieto yksinään ei ole valtaa.34:35 Oikea asia ja vaikea asia tehdä ovat yksi ja sama asia.35:15 Mitä me todellisuudessa tiedämme masennuksesta.36:17 Mielen hyvinvointi suoraan johdannainen kehon hyvinvoinnista.38:29 Masennuksen syyt biopsykososiaalisia & serotoniiniteoria.40:59 Elämän monimuotoisuus masennuksen osalta.41:31 Masennuksen hoito liian standartoitua vuonna 2026.42:55 Mitä Eila toivoisi ihmisten ymmärtävän masennuksesta paremmin?46:51 Järjestys & kaaos.47:51 Ihmisen empaattinen ravistelu pois masennuksesta.48:44 Koska lääkitys on hyödyllinen masennuksen hoidossa?50:32 Psykiatrian kritiikki.52:36 Lääketeollisuuden ahneus yritystoimintana.53:09 Onko lääkäri täysin riippumaton ajattelija, kun taloudellisten intressien järjestelmä ohjaa?58:05 Masennuslääkkeiden tulevaisuus?1:00:22 Rakenteet riittävän auttamisen esteenä.1:03:26 Vakavien psykiatristen häiriöiden osuus.1:05:53 Päihderiippuvaiset väliinputoajina.1:08:15 Miten Eila opetti muita lääkäreitä tunnistamaan masennusta paremmin?1:11:19 Lääketeollisuuden vaikutus Eilan luentojen taustalla.1:13:46 Hetki, jolloin Eilan ajattelu muuttui luentojen osalta.1:16:11 Mitä tunteita masennuksen myynti aiheutti Eilassa jälikäteen.1:17:53 Kynnys lääkärille myöntää julkisesti oma virhe.1:21:11 Miten Eila elää elämäänsä eteenpäin katumuksesta huolimatta?1:22:09 Miten Eila neuvoisi tai varoittaisi nuorta itseään?1:24:19 Mitä suomalaisen psykiatrian pitäisi muuttaa seuraavan 10 vuoden aikana?1:28:45 Tieto ilman koetun elämän kokemusta on arvotonta.1:30:25 Hyvinvoinnin ja hyvän elämän ymmärrys tulevaisuudessa.1:32:45 Paluu perusasioihin pahoinvoinnin keskellä.1:33:52 Ihmisten palveleminen luo ihmiselle merkitystä.

Mielenterveysdiagnoosit lisääntyvät samaa tahtia kuin ajaudumme kauemmas ihmiselle lajityypillisestä elämästä. Entä jos pahoinvointi ei kerro ainoastaan siitä, mikä meissä on vialla, vaan myös siitä, millaiseksi olemme rakentaneet maailman ympärillämme?Historian tutkija Mia Pohtolan kanssa sukellamme psykiatrian syntyhistoriaan ja 1800-luvun käsityksiin ihmisen kärsimyksestä. Milloin surusta, levottomuudesta ja elämän vaikeuksista alkoi tulla sairauksia, joita luokitellaan ja diagnosoidaan?Puhumme nuorten pahoinvoinnista, sosiaalisen median vaikutuksesta ja siitä, miksi voimme huonosti maailmassa, joka lupaa meille enemmän mukavuutta, vapautta ja mahdollisuuksia kuin koskaan aikaisemmin.Olemme ajautuneet kovin kauas ihmisen biologisista, sosiaalisista ja psykologisista perustarpeista. Harva osaa nykyään sanoittaa mitä hyvä elämä oikeastaan tarkoittaa, koska olemme kqdottaneet tiedon ja ymmärryksen siitä, millaista elämää varten olemme rakentuneet?Ehkä meidän pitäisi kysyä itseltämme vähemmän, mikä meissä on vialla, ja enemmän, millaista elämää meidän kuuluu elää.📕 Diagnoosivyöry — Kuinka adhd, masennus ja trauma valloittivat maailmanhttps://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/diagnoosivyory/5585036📸 Mian kuva Jonne Räsänen / OtavaKohtausluettelo:00:00 Miten mielen pahoinvointia selitettiin ennen psykiatrian syntyä? 5:38 Psykiatrian ensiaskeleet. 7:36 Tieteellinen läpimurto vai tapa hallita. 22:16 Ymmärrettiinkö kärsimystä paremmin menneisyydessä vs. nykyinen lääketiede. 26:17 Ihminen kadottanut kyvyn elää lajityypille ominaisesti. 30:04 Pitäisikö sosiaalinen media ajaa alas? 34:24 Sosiaalisen median vaikutus. 35:16 Tietoisuuden lisääntyminen hyvä asia? 48:42 Nuorille tilaa kasvaa ja kokea rauhassa. 57:16 Mitä tarkoittaa hyvä elämä? 1:02:36 Wendy Suzuki - Good Anxiety. 1:09:04 Ahdistunut sukupolvi. 1:19:26 Kissavideot voittavat aina. 1:22:16 Löytyykö ratkaisu mielenterveyden hyvinvoinitiin menneisyydestä? 1:24:57 Elä hetkessä. 1:26:24 Hyvä mielenterveys tulevaisuudessa. 1:34:31 Normaali on myytti. 1:35:48 Allen Frances ja ADHD 1:53:50 Ihmisellä kuuluu olla ongelmia. 1:50:26 Ihmisen taipumus haluta helppoja ratkaisuja. 1:54:19 Tarvitseeko inhimillinen kärsimys aina lääketieteellisen selityksen? 1:58:52 Me tarvitsemme negatiivisia tunteita. 2:00:53 Mitä tulevaisuuden historioitsijat hämmästelee tämän ajan mielenterveden hoidossa? 2:09:19 Ihminen on sinnikäs eläin.

Aku Visala on teologian tohtori, uskonnonfilosofian dosentti ja tutkija, joka tarkastelee masennusta kirjassaan Masennuksen filosofia.Masennusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla, mutta se ei silti ole yksiselitteisesti mielenterveyden häiriö. Se on myös inhimillinen ja luonnollinen reaktio todellisuutemme synkkiin piirteisiin, joiden kohtaamiselta harva meistä välttyy.Jos masennuksen moniulotteisuudelle halutaan tehdä oikeutta, tarvitaan muutakin kuin lääketieteellistä tai psykologista tarkastelua. Masennuksen filosofia lähestyy depressiota filosofian, moraalin ja uskonnon valossa ja kysyy, mitä masennus voi kertoa ihmisyydestä ja tavastamme elää.Masennukseen kietoutuu kysymyksiä hyvästä ja merkityksellisestä elämästä, minuuden ja tietoisuuden luonteesta sekä vastuusta ja vapaasta tahdosta. Voiko masennus joskus olla myös reaktio siihen, miten elämme? Entä mitä filosofia voi opettaa meille onnellisuudesta, kärsimyksestä ja siitä, millaista elämästä ylipäätään kannattaa tehdä?

Mira joutui työpaikallaan toistuvan kiusaamisen kohteeksi. Tilanteet menivät ajoittain niin pitkälle, että hän vetäytyi piiloon itkemään, jotta muut eivät näkisi, mitä hänen sisällään tapahtui. Tässä jaksossa hän kertoo, miltä tuntuu tulla kohdelluksi tavalla, joka alkaa vähitellen muuttaa omaa käsitystä itsestä, muista ihmisistä ja työyhteisöstä. Mutta mitä kiusaaminen kertoo ihmisestä, joka kiusaa – ja meistä muista, jotka katsomme vierestä? Miksi ihminen voi olla toiselle julma, vaikka tietää aiheuttavansa kärsimystä? Millainen merkitys työyhteisön hierarkioilla, asemalla, kilpailulla ja vallalla on siinä, miten kohtelemme toisiamme? Ja synnyttääkö yhteiskunta, jossa jatkuvasti vertailemme itseämme muihin, myös rakenteita, joissa toisen nostaminen tarkoittaa joskus toisen painamista alas?

Mitä jos suurin ongelmamme ei olekaan se, ettemme tiedä, mikä meille tekee hyvää – vaan se, että elämme ympäristössä, joka tekee hyvistä valinnoista jatkuvasti vaikeampia? Jouni Toivanen on kokki, kirjailija, futuristi ja kestävän kehityksen asiantuntija. Puhumme siitä, mitä meille oikeastaan myydään ruokana, miksi ultrajalostettuja tuotteita on kaikkialla ja miten mainonta saa meidät haluamaan asioita, joita emme vielä hetki sitten edes tienneet tarvitsevamme. Samalla päädymme paljon suurempaan kysymykseen: kuinka paljon omasta elämästämme todella päätämme itse? Puhelin, algoritmit, jatkuva ärsyketulva, kuluttaminen ja helppo viihde tarjoavat loputtomasti tapoja paeta tekemistä, ajattelua ja joskus myös itseämme. Keskustelu kulkee myös masennukseen, filosofiaan ja siihen, mitä hyvä elämä oikeastaan tarkoittaa. Olemmeko unohtaneet jotain olennaista yrittäessämme ratkaista tämän päivän pahoinvointia tämän päivän keinoilla? Mitä antiikin filosofeilla voisi olla sanottavana ihmiselle, joka elää vuonna 2026? Entä jos hyvinvoinnin kannalta olennaiset vastaukset löytyvätkin osittain tuhansien vuosien takaa – ajasta ennen älypuhelimia, jatkuvaa kuluttamista ja algoritmeja, jotka kilpailevat huomiostamme? Olemmeko rakentaneet ympäristön, joka on ristiriidassa sen kanssa, mihin ihminen lajina on sopeutunut? Jos olemme, kuinka paljon pahoinvoinnistamme syntyy meistä itsestämme – ja kuinka paljon maailmasta, jonka olemme ympärillemme rakentaneet? Tämä keskustelu ei tarjoa yhtä siistiä vastausta. Se vaihtaa näkökulmaa ruoasta filosofiaan, filosofiasta psykologiaan, psykologiasta teknologiaan ja lopulta takaisin siihen kaikkein yksinkertaisimpaan kysymykseen: millaista elämää me oikeastaan haluamme elää? Ehkä omaa toimijuutta ei tarvitse löytää. Ehkä se pitää vain ottaa takaisin.

Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hänelle kerrotaan vuosien ajan, että hänen aivonsa ovat epätasapainossa ja että ratkaisu löytyy lääkepurkista? Tässä OkeiOllaRikki -podcastin jaksossa Nora Kinnunen kertoo oman tarinansa SSRI-lääkityksestä, sen seurauksista ja siitä, miten lääkitys vei häntä vuosi vuodelta kauemmas itsestään. Kyse ei ole vain sivuvaikutuksista. Kyse on identiteetistä, ihmisyydestä ja siitä, mitä tapahtuu, kun kärsimystä aletaan hoitaa ensisijaisesti kemiallisena vikana. Jaksossa käydään läpi Noran tie ensimmäiseen SSRI-reseptiin, lääkityksen pitkäaikainen käyttö sekä hetki, jolloin hän alkoi kyseenalaistaa koko tarinan, jota hänelle oli vuosia kerrottu. Kerrottiinko mahdollisista haitoista oikeasti riittävästi? Kuinka moni ymmärtää aloittaessaan lääkityksen, että lopettaminen voi olla oma pitkä ja raskas prosessinsa? Keskustelussa pureudutaan myös lääkäreiden ja lääketeollisuuden valtaan masennuskeskustelussa sekä siihen, kuinka nopeasti inhimillinen kärsimys muutetaan diagnooseiksi ja lääkityksiksi. Nora pohtii avoimesti, kokiko hän koskaan olevansa biologisesti “rikki” – vai opetettiinko hänet uskomaan niin. Jakso nostaa esiin vaikeita mutta välttämättömiä kysymyksiä: Onko nykyinen mielenterveyden hoito aidosti ihmisen auttamista vai oireiden hiljentämistä? Voiko yhteiskunta, joka ylläpitää jatkuvaa stressiä, suorittamista, yksinäisyyttä ja irrallisuutta, samaan aikaan myydä lääkkeitä ratkaisuksi ongelmiin, joita se itse synnyttää? Lisäksi keskustellaan riippuvuuksista, sosiaalisen median vaikutuksesta ihmismieleen, ympäristön kuormittavuudesta, musiikin parantavasta voimasta sekä siitä, miksi moni ihminen tuntee nykymaailmassa olevansa jatkuvasti vääränlainen.

Mitä masennus oikeastaan on? Onko se häiriö yksilössä vai reaktio maailmaan, jossa yhä useampi ihminen uupuu, yksinäistyy ja kadottaa merkityksen kokemuksen? Psykiatria on rakentunut vuosikymmenten ajan mallille, jossa kärsimystä pyritään luokittelemaan, mittaamaan ja hoitamaan ennen kaikkea oireina. Mutta mitä tapahtuu, jos itse paradigma on tullut tiensä päähän? Tässä jaksossa vieraana psykiatriaan erikoistuva lääkäri, psykoterapeutti ja tutkijatohtori Jani Kajanoja. Keskustelemme psykiatrian kipupisteistä, medikalisaatiosta, masennuksen ymmärtämisestä sekä siitä, miksi paradigman muutos näyttää väistämättömältä. Miltä näyttäisi aidosti inhimillisempi tapa kohdata kärsimys?

Oman lapsen kuolema on asia, jota yhdenkään vanhemman ei pitäisi kohdata. Tässä jaksossa Aki kertoo poikansa Akun mönkijäonnettomuudesta – hetkestä, joka repi elämän kahtia ja jätti jälkeensä syyllisyyden, jota Aku ei lopulta jaksanut kantaa. Aki kuvaa ajan onnettomuuden jälkeen, hiljaisen murenemisen, ja lopulta hetken, jolloin hän löysi oman poikansa oman henkensä riistäneenä. Tämä ei ole tarina vain menetyksestä, vaan siitä mitä tapahtuu, kun ihminen jää eloon kantamaan jotain, mitä ei voi täysin ymmärtää eikä selittää. Millaista on elää, kun mikään ei ole ennallaan – ja oppia kantamaan jotain, mitä ei voi korjata. Samalla jakso pakottaa katsomaan nuorten pahoinvointia vuonna 2026: kiirettä, yksinäisyyttä ja toivon haurautta. Elämme ajassa, jossa kipu pitäisi ratkaista heti, mutta ihmismieli ei toimi niin. Aika ei ole vihollinen vaan korjaaja – hiljainen prosessi, joka rakentaa uudelleen sen, mikä on murtunut. Mutta se vaatii tilaa, pysähtymistä ja sitä, ettei kaikkea yritetä paeta tai selittää pois liian nopeasti. Elämä ei avaudu hetkessä, eikä merkitys synny pakottamalla. Siksi keskeinen kysymys on, uskallammeko jäädä elämään myös keskeneräisyyden kanssa – antaa päivien kulua, antaa kivun muuttua – ja luottaa siihen, että ajan myötä jokin alkaa kantaa, vaikka emme vielä näe miten.

Joidenkin menetysten jäljet eivät näy ulospäin. Ne tapahtuvat kehon sisällä – ja muuttavat samalla ihmisen käsityksen itsestään. Tässä jaksossa yrittäjä ja valmentaja Susanna Juntunen kertoo matkastaan kohdunkaulan syövän, kaksosraskauden keskeytyksen ja lopulta kohdun poiston läpi. Sairaus ei koskettanut vain terveyttä, vaan myös äitiyden mahdollisuutta, identiteettiä ja suhdetta omaan kehoon. Keskustelussa pohditaan, mitä tapahtuu mielelle, kun elämä ei enää seuraa sitä tarinaa, jonka oli itselleen rakentanut. Miten ihminen suhtautuu kehoonsa, kun siitä tulee samanaikaisesti sekä elämän kantaja että menetyksen paikka? Ja mitä tapahtuu naiseuden kokemukselle, kun kehosta poistetaan jotain, jonka ympärille kulttuuri on rakentanut vahvoja odotuksia? Jakso ei kuitenkaan jää vain menetyksen äärelle. Puhumme myös siitä, miten suru muuttuu ajan kanssa ja miten vaikeimmat kokemukset voivat pakottaa rakentamaan suhteen itseensä uudelleen – rehellisemmin ja armollisemmin. Susannan tarina muistuttaa, että vaikka ihminen menettää paljon, elämä ei silti pääty siihen. Joskus se vain alkaa rakentua uudella tavalla.

Jaakko Seikkula on psykoterapian emeritusprofessori ja yksi suomalaisen mielenterveystyön kansainvälisesti tunnetuimmista vaikuttajista. Hän on kehittänyt avoimen dialogin mallin, joka on herättänyt laajaa kiinnostusta ympäri maailmaa juuri siksi, että se kääntää katseen pois diagnooseista ja takaisin ihmiseen – siihen, mitä hänelle on tapahtunut, mitä hän kantaa, ja mitä hän tarvitsee tullakseen aidosti kohdatuksi. Seikkulan ajattelu haastaa suoraan sen oletuksen, että psyykkinen kriisi olisi ensisijaisesti yksilön sisäinen häiriö, joka korjataan lääkkeillä. Jaakko uskaltaa sanoa ääneen sen, minkä moni mielenterveyden hoitoa seurannut on jo pitkään tiennyt: järjestelmä on pahasti rikki. Jaksossa puhumme siitä, miksi nykyinen hoitomalli keskittyy liian usein oireisiin, diagnooseihin ja lääkitykseen, samalla kun ihminen itse jää sivurooliin. Miksi kriisi tulkitaan aivojen häiriöksi, vaikka kyse on elämästä, surusta, pelosta ja yhteyden katkeamisesta? Miksi kärsimyksestä on tullut jotain, mikä pitää poistaa nopeasti – eikä jotain, mikä voitaisiin kohdata yhdessä? Jaksossa mennään myös suoraan kohti masennuksen, ahdistuksen ja elämään kuuluvien normaalien ilmiöiden medikalisaation ydintä ja lääketeollisuuden valtaa. Kuka hyötyy siitä, että ihmiset pidetään kroonisesti hoidettavina? Ja voiko järjestelmään luottaa, jos raha määrittää niin paljon siitä, mitä meille opetetaan “hoitona”?